Keltainen kirjasto ei olisi mitään ilman lukijoitaan, ja haluammekin tuoda paremmin esiin Keltaisen kirjaston lukijakunnan moninaisuutta ja innostuneisuutta. Jatkossa esittelemme joka kuukausi Kuukauden lukijan, joka pääsee kertomaan lempikirjoistaan ja rakkaimmista Keltaiseen kirjastoon liittyvistä muistoistaan.
Elokuun 2018 Kuukauden lukija
Keltaisen kirjaston elokuun Kuukauden lukija on kuvataiteilija Viggo Wallensköld, jonka muotokuva kirjailija Leena Lehtolaisesta valmistui tänä kesänä Tammen 75-vuotisjuhlan kunniaksi. Kirjallisuus on muutenkin Viggolle tärkeää.
Nimi: Viggo Wallensköld
Ikä: 49
Ammatti: kuvataiteilija
Olen parhaillaan lukemassa Keltaisesta kirjastosta…
Kirjahyllyissäni on muutamia kirjoja, joita luen aina vaan yhä uudelleen. Tällaiset kirjat sisältävät jotain sellaista, jonka parissa mielikuvitus askartelee innostuneesti, ja sellaista joka ei tyhjene koskaan kokonaan. Aina löytyy uusi kipinä tarttua kirjaan. Sen lukeminen on nautinto. Joka kerta.
Mistä tämä johtuu? Olen usein miettinyt sitä, mutta en ehkä haluakaan saada lopullista vastausta. Pysyköön mysteerinä niin kuin muutkin nautintoon liittyvät asiat. Tammen Keltaisen kirjaston kirjoista ehdottomia suosikkejani ovat seuraavat teokset: Isaac Bashevis Singerin Kuin oma poika. Tarinoita uudesta maasta (suom. Jukka Kemppinen), Thomas Mannin Kuolema Venetsiassa ja muita kertomuksia (suom. Oili Suominen, Eeva-Liisa Manner ja Aarno Peromies) ja Antoine de Saint-Exupéryn Siipien sankarit ja Yölento (suom. Eino Ismala ja Anni Mannerkorpi).
Avasin jälleen kerran Isaac Bashevis Singerin kirjan Kuin oma poika. Tarinoita uudesta maasta, ja aloin lukea. Se sisältää useita novelleja ajalta, jolloin Bashevis Singer asui Yhdysvalloissa. Sen rinnakkaisteos Vanhaa rakkautta. Tarinoita vanhasta maasta (suom. Jukka Kemppinen) sijoittuu taas aikaan ennen kuin Bashevis Singer muutti maanpakoon Puolasta natsien juutalaisvainojen takia.
Näissä novelleissa Bashevis Singer luo kertomuksiin elokuvan kaltaisen tiivistetyn tunnelman. Näen mielessäni paikat, matkustan. Toisaalta kertomuksissa ollaan hyvin voimakkaasti myös sisällä päähenkilöiden mielen maailmassa. Päähenkilö on lähes aina jonkinlainen kirjailijan alter ego, vaikka nimet vaihtuvatkin. Päähenkilö on erityisellä tavalla jonkinlainen oman elämänsä sivustakatsoja. Hän kertoo omaa elämäänsä samanaikaisesti siihen osallistuen, mutta silti ulkopuolisena havainnoitsijana, joka tajuaa olemassaolonsa ristiriitaisuuden ja sen ajoittaisen absurdiuden. Mieleen tulevat eräällä tavalla yllättäen suomalaisesta kirjallisuudesta jopa Juhani Ahon lastut. Tunnelma on silti erilainen kuin Juhani Aholla, mutta intensiivisyys on sama.
Novellissa Matkalaukku miespäähenkilö nimeltään Kohn on hukassa. Hän on eksynyt sekä maantieteellisesti että psykologisesti omassa elämässään. Hän on kirjailija, jolla on ihailijoita, mutta samanaikaisesti hän on myös kiistelty. Hän on omien demoniensa, neuroosiensa ja pakkomielteittensä vanki. Hän on samanaikaisesti yksin ja haluttu. Hänen ihmissuhteensa ovat sekaisin. Hän on erittäin inhimillinen. Häntä uhkaa täydellinen kaaos. Hän on hyvin tuttu, mutta silti jostain toisesta maailmasta. Ja minä lukijana samaistun häneen voimakkaasti. Hän on kuin minä itse, eikä silti ole.
Kertomusten maailma on omalla tavallaan sulkeutunut, sillä kaikissa kertomuksissa eletään juutalaisvähemmistön elämää valtaväestön luomissa puitteissa. Tämä juutalaisuus ja juutalaisuuteen kuuluvat omat tavat, juhlapäivät ja hyvin voimakas tuonpuoleisuuden läsnäolo luovat aivan oman jännitteen novelleihin. Tämä sama piirre on voimakkaasti läsnä Isaac Bashevis Singerin muissakin teoksissa. Kertomuksissa on melko pieni toisensa tunteva yhteisö, joka elää omaa elämäänsä esimerkiksi keskellä New Yorkia. Lukija siis tajuaa jatkuvasti useiden erilaisten todellisuuksien läsnäolon, vaikka pienen yhteisön elämää kuvataankin. Hyvin voimakkaasti läsnä on myös tunne pakolaisuudesta. Isaac Bashevis Singerin kuvaamat henkilöhahmot ovat henkilökohtaisesti joutuneet kohtaamaan holokaustin, jotkut leireiltä selvinneinä, toiset omaisensa ja ystävänsä menettäneinä.
Tätä Keltaisen kirjaston kirjaa en unohda…
Mainitsemani kolme kirjaa ovat ne, joita en unohda, ja jotka otan aina tarvittaessa esiin. Ne ovat maamerkkejä, majakoita.
Isaac Bashevis Singerin kirjan lisäksi rakastan siis Thomas Mannin Kuolema Venetsiassa ja muita kertomuksia -kirjaa ja Antoine de Saint-Exupéryn kirjaa, joka sisältää kaksi kertomusta: Siipien sankarit ja Yölento.
Nämä kaikki kirjat vetoavat minuun voimakkaan tunnelmansa ansiosta. Ehkä tuo tunnelma juuri on oikea sana, koska se saa yhä uudelleen minut ottamaan hyllystä kyseisen kirjan ja lukemaan sen uudelleen, vaikka tietäisin jo mistä se kertoo ja vaikka osaisin joitakin kohtia lähestulkoon ulkoa.
Jollakin tavalla nämä kolme kirjaa siis ovat saman tyyppisiä, vaikka kertovatkin aivan eri asioista. Antoine de Saint-Exupéryn kaksi kertomusta kuvaavat lentämistä lentäjän näkökulmasta. Ne ovat täyttä seikkailua, mutta filosofisen ajattelun täyttämää seikkailua. Ne eivät suinkaan kuvaa pelkästään jotain tapahtumaa vaan kaikkea siltä väliltä. Ne ovat ajattelua, ilmavaa ja raikasta kuin tuuli.
Thomas Mannin pienoisromaani Kuolema Venetsiassa on yksinäisen kirjailijan matkakuvaus. Se on intohimon kuvaus puitteiltaan myyttisessä kaupungissa, Venetsiassa. Sen jännite on erittäin voimakas. Mielestäni tämä kertomus on upeimpia ja pakahduttavimpia mitä on koskaan kirjoitettu. Viscontin samanniminen elokuva on myös mielestäni parhaimpia elokuvia, joita on koskaan tehty. Kirjan olen lukenut monta kertaa ja elokuvan katsonut monta kertaa. Kirjan kuitenkin luin ensin.
Paras lukupaikka on…
Ehkäpä lukupaikka vaihtelee vuosien mittaan. Opiskeluaikana se oli bussi. Luin parhaiten tentteihinkin suhteellisen pitkällä bussimatkallani linjalla 45 Malminkartanosta Helsingin keskustaan. Nykyäänkin kyllä pidän bussissa tai junassa lukemisesta minkä maisemien katsomiselta ehdin, mutta ehkä kuitenkin kaikkein mukavinta on pitkän päivän jälkeen mennä loikoilemaan sängylle ja ottaa kirja esiin. Siinä vain voi käydä niin, että nukahtaa.
Lukemisen odotus on tärkeää. Usein odotan pääseväni taas lukemaan sitä hyvää kirjaa, joko vanhaa tuttua tai jotain uutta, jonka olen vastikään lainannut kirjastosta tai hankkinut tai joka minulla jo on ja jonka haluan jälleen tuntea kädessäni. Joskus tällainen odotus voi pelastaa koko päivän. Minä tiedän, että minulla on kotona se kirja, joka auttaa ja joka lohduttaa, vaikka olisi kuinka kurja olo tahansa. Edes se.
Keltaisen kirjaston kirjailijoista haluaisin tavata…
Mainitsemistani kirjailijoista haluaisin ehkä eniten tavata Isaac Bashevis Singerin, vaikka se ei tietysti sattuneista syistä ole enää mahdollista. Nykyään elävistä kirjailijoista tapaisin mielelläni Paul Austerin. Myös hänen kirjoissaan on jotain sellaista, joka vetoaa minuun. Tavallaan hänen kirjoissaan jatkuu Bashevis Singerin perinne, jossa yksinäinen mies pohtii elämäänsä ja joutuu tahtomattaan jonkinlaisten ylempien ja selittämättömien voimien pelinappulaksi.
Tällainen alitajuinen ja syntyjä syviä luotaava kertomus saa vastakaikua minussa. Ehkäpä siitä haluaisin keskustellakin. Toisaalta ujostelisin itseni luultavasti ulos koko tapaamisesta. Enkä tiedä onko kirjailija kirjojensa kanssa lainkaan samalla aaltopituudella muulloin kuin kirjoittaessaan. Ehkä Singer tai Auster keskustelisivat paljon mieluummin jostain aivan muusta, mikä voi tietysti avata kaikkeen myös aivan uuden ulottuvuuden. Ehkäpä Austeria kiinnostaisi keskustella vaikka pienoisrautateistä, kiskojen sähköistyksestä, tasavirran ja vaihtovirran vertailemisesta ja ratapihan maisemoinnin hienouksista. Se kiinnostaisi kyllä minuakin.
Keltaiseen kirjastoon liittyvä muisto
Isaac Bashevis Singerin Kuin oma poika. Tarinoita uudesta maasta on lahja ystävältäni, hänen vaimoltaan ja tyttäreltään näyttelyni avajaisissa vuonna 1994 valmistuessani Kuvataideakatemiasta.
Kirjan kannessa on kuvituksena amerikkalaisen Edward Hopperin maalaus Rooms for tourists. Ystäväni tiesi, että Hopper oli siihen aikaan lempitaiteilijani numero yksi.
Kirjan esilehdelle on kirjoitettu:
26.5.1994
Viggolle paljon Onnea hienon kevätnäyttelyn johdosta ja menestystä taiteilijanuralle.
- Paavo, Henna ja Katri.
Kirja on minulle myös siksi hyvin tärkeä.
Tutustu Viggon lempikirjoihin täällä.