Nimi: Katri Mäkinen
Ikä: 47
Ammatti: Myyntijohtaja
Olen tänä erikoiskeväänä lukenut enemmän kuin koskaan. Sain Helsingin seudun kirjastojen 50 kirjan Helmet-lukuhaasteen ennätysajassa täyteen ja joukkoon on valikoitunut useita Keltaisen kirjaston kirjoja ja kirjailijoita, ja aionkin lukea näiden uusien suosikkieni tuotannot alusta loppuun. Tältä keväältä parhaat lukukokemukseni olivat Aleksijevitšin Tšernobylista nousee rukous (suom. Marja-Leena Jaakkola), Sara Stridsbergin Rakkauden Antarktis (suom. Outi Menna), Toni Morrisonin Minun kansani, minun rakkaani (suom. Kaarina Sonck) sekä Yiyun Lin Kultapoika, Smaragdityttö (suom. Seppo Loponen). Kaikki omalla tavallaan vavahduttavia lukukokemuksia ja minulle tärkeitä kirjoja tässä ajassa.
Luen usein montaa kirjaa kerrallaan, enimmäkseen puhelimella ekirjoja ja jonkin verran edelleen paperisia kirjoja, ensin tunnustellen sen hetken lukufiilistä ja sitten aina johonkin kokonaan syventyen. Tällä hetkellä yöpöydälläni on kesken Sarah Watersin Parempaa väkeä (suom. Helene Bützow) ja Kazuo Ishiguron Menneen maailman maalari (suom. Helene Bützow). Ja kesälomaa varten olen kantanut kirjastostakin jo sievoisen pinon luettavaa. Hyllyyni ostan yleensä vain lukemiani kirjoja, joista tiedän haluavani lukea ne uudelleen. Kirjamessuilla tosin villiinnyn aina ostamaan paperisia kirjoja, vaikka hyllyni ovat jo aivan täynnä.
Paras paikka lukea on ihan missä tahansa. Olen aina valmis laiminlyömään kotitöitä ja mitä tahansa lukemisen kustannuksella. Näin kesällä on ihana lukea ulkona, mutta ehkä se paras paikka on kuitenkin kotona vanhassa rottinkituolissa. Lapseni on ollut pienestä asti kovasti kirjojen perään myös, hän kuuntelee paljon äänikirjoja, koska ei ole ihan niin nopea lukemaan itse vielä. Usein illalla pötköttelemmekin joko omien kirjojemme kanssa, hän kuunnellen omaansa ja minä lukien omaani tai niin että minä luen hänelle ääneen. Toivon kovasti, että hän säilyttää kiinnostuksensa kirjoihin myös isompana.
Keltaisen kirjaston kirjailijoista haluaisin tavata…
Hanya Yanagihara oli taannoin Suomessa ja piti lukupiiriä työpaikkani Basson olohuoneessa ja harmittaa edelleen, etten päässyt paikalle. Pieni elämä (suom. Arto Schroderus) oli niin voimakas lukukokemus, että se on jäänyt mukaani pitkäksi aikaa. Ihmisten ja heidän sisäisen elämänsä kuvaus tulee aivan poikkeuksellisen iholle. Seuraan häntä myös Instagramissa ja pidän häntä tärkeänä nykyvaikuttajana. En malta odottaa hänen seuraavaa kirjaansa. Olen myös itse perustanut viime vuoden alussa oman lukupiirin, Kirjasalonki nimeltään, jossa kokoonnutaan kirjojen ja herkkujen äärelle. Lukupiirini on todella rento, luemme aina yhdessä päätettyjä teemoja, todella harvoin yhtä ja samaa kirjaa, ja kokoontumisiin saa ottaa lapset mukaan, jotka sitten touhuilevat omiaan kun aikuiset juttelevat kirjoista ja milloin mistäkin. Toukokuun teemana meillä olikin juuri lukea Keltaisen kirjaston kirja.
Keltaiseen kirjastoon liittyvä muisto:
Olen ollut Keltaisen kirjaston fani niin kauan kuin muistan. Lukioikäisenä ahmin John Irvingiä ja haalin muistaakseni ne kaikki hyllyynikin. Nyt aikuisiässä olen huomannut lukevani huomattavasti vähemmän länsimaisten miesten kirjoittamia kirjoja ja muutenkin laajentanut lukemisiani huomattavasti. Onkin ihanaa, että Keltaisesta kirjastosta löytyy nykyään useita upeita naiskirjailijoita.