Nimi: Vappu Orlov
Ikä: 76
Ammatti: eläkeläinen, ent. kustannustoimittaja ja suomentaja
Tulin alkuaan tietoiseksi Keltaisesta kirjastosta lukioaikanani, 60-luvun alussa. Äitini oli kirjakauppias, ja niin meillä oli aina saatavilla tuoretta kirjallisuutta. Ensimmäiset kirjat, jotka yhdistin KK:oon, olivat serbialaisen Ivo Andrićin (hänkin nobelisti) romaanit Drina-joen silta, Konsulit ja Neiti. En muista niistä paljoakaan, mutta vaikutuksen ne tekivät. Paremmin muistan siltä ajalta Italo Calvinon kutkuttavan absurdit tarinat Paroni puussa, Halkaistu varakreivi ja Ritari joka ei ollut olemassa, joita olen lukenut myös myöhemmin.
Kun pääsin töihin Tammeen (alkujaan vuonna 1967), seurasin kiinteästi, mitä Keltaisessa kirjastossa julkaistiin. Siinä vaiheessa innostuin ennen kaikkea Kurt Vonnegutin hulvattomista satiireista. Silloin en osannut vielä aavistaakaan, että pääsisin itse toimittamaan Keltaista kirjastoa. Tämä toteutui 80-luvun puolivälissä, noin numerosta 200 alkaen, mistä lähtien vastasin parista sadasta KK:n romaanista, tai siis niiden suomeksi saattamisesta.
Siinä sivussa sain tavata melkoisen joukon Keltaisen kirjaston kirjailijoita. Lounasta tai päivällistä syötiin mm. Kosmoksessa Peter Høegin ja Michael Fraynin kanssa, Savoyssa José Saramagon ja Péter Nádasin kanssa ja John Irvingin kanssa sen seitsemässä ravintolassa. Jayne Anne Phillipsin kanssa käytiin saunomassa Kersti Juvan mökillä Nuuksiossa.
Mutta tutustuminen kirjailijoihin jäi enemmän tai vähemmän pintapuoliseksi; työssäni olin ennen kaikkea tekemisissä suomentajien kanssa. Rakastin sitä työtä, oli ihanaa pohtia, miten sen ja sen asian ja tyylivivahteen voisi parhaiten ilmaista suomen kielellä. Samalla opin arvostamaan suomentajien työtä ja sain ystävikseni monia eteviä suomentajia: Oili Suomisen, Kristiina Rikmanin, Marja Alopaeuksen, Kersti Juvan, Pirkko Talvio-Jaatisen, Erkki Jukaraisen, Helene Bützowin, Tuula Kojon ja monia monia muita.
Oheisessa valokuvassa olen yhdessä György Konrádin kanssa Turun kirjamessuilla vuonna 1994. Taustalla oleva juliste mainostaa KK:n numeroa 300, sarjan 40-vuotisjuhlakirjaa, Saul Bellowin pienoisromaania Ainoa oikea.