Joulukuun kuukauden lukija on Tiia Oikarinen, kirjabloggaaja ja vaikuttaja Syksyn keltaiset lehdet -haasteen takana. Tiian haasteeseen tarttui uskomaton määrä lukijoita, ja koko marraskuun ajan Instagram täyttyi Keltaisen kirjaston kirjojen kuvista ja lukukokemuksista. Luettuja kirjoja oli yhteensä 1390 ja lukijoita 184. Kirjoja luettiin todella kattavasti ja laajalla haarukalla, sillä vain 83 Keltaista jäi lukematta koko kokoelmasta. Voittaja eli Katri-Mari Pahakorpi luki kuukaudessa uskomattomat 167 kirjaa. Jhumpa Lahirin Missä milloinkin (suom. Helinä Kangas) oli suosituin kirja, ja se luettiin 34 kertaa.
Nimi: Tiia Oikarinen
Ikä: 35
Ammatti: Suomen kielen ja kirjallisuuden sekä suomi toisena kielenä -aineen opettaja, jopo-opetus, yläkoulussa Kokkolassa
Olen viimeksi lukenut Keltaisesta kirjastosta… Luin Keltaista kirjastoa koko marraskuun. Nyt voi olla, että odotan uutuuksia seuraaviksi Keltaisiksi. Toisaalta sain paljon Keltaisia vinkkejä lukulistalle. Marraskuun TOP3-Keltaiset olivat Jayne Anne Phillipsin Kiuru ja Termiitti, Ikuisuusvuonon profeetat ja odotetusti Nora Webster.
Kiuru ja Termiitti (suom. Kersti Juva) kertoo samannimisistä sisaruksista. Heidän elämänsä ei ole helppoa. Vammaisesta Termiitistä huolehtiva isosisko Kiuru on viisas. Tässä kirjassa on huikeita elämänpolkuja ja lämmintä huolenpitoa. Ihastuin myös Kim Leinen teoksiin haasteen aikana. Ikuisuusvuonon profeetat (suom. Katriina Huttunen) imaisi mukaansa alkuvoimaisuudellaan ja aitoudellaan. Colm Tóibínin Nora Websteristä (suom. Kaijamari Sivill) huokui hiljaista surua ja samaan aikaan voimaa.
Seuraavaksi haluan lukea lisää Sara Stridsbergiä ja Kerstin Ekmania.
Tätä Keltaisen kirjaston kirjaa en unohda: Tšernobylista nousee rukous. Olen syntynyt vuoden 1985 lopussa. Keväällä 1986 tapahtunut Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuus oli äitini huolena pienen lapsen kanssa. Muistan, kun lapsuudessani onnettomuudesta puhuttiin. Myöhemmin selvitin tapahtumat tästä itselleni ja ymmärsin, mistä on kysymys. OIen lukenut onnettomuudesta oikeastaan kaiken mahdollisen, mutta Svetlana Aleksijevitšin Tšernobylista nousee rukous oli kirja, joka meni ihon alle. Yhteisöromaani Tšernobylista nousee rukous (suom. Marja-Leena Jaakkola) kertoo oikeiden ihmisten todellisia tarinoita. Sen arvo on mittaamaton, ja vasta sitä lukiessani ymmärsin tosissaan, mitä Tšernobylissa oli tapahtunut.
Paras lukupaikka on kesällä kesämökin terassi. Terassilla voi kuunnella lintuja ja merta samaan aikaan kuin lukee. Alkukesästä itikat voivat olla haitaksi, mutta muuten terassi on täydellinen. Vaikka välillä nukahtaisi tuulen tuuditukseen, niin se ei haittaa. Rento lukeminen mökillä on parasta. Opettajan kesäloman tähtihetkiä.
Keltaisen kirjaston kirjailijoista haluaisin tavata Evie Wyldin. Olen lukenut häneltä kaksi teosta ja ne molemmat ovat olleet huikeita. En kuitenkaan tiedä Wyldistä juuri mitään, vaan hänen hahmonsa ympärillä leijuu tähtipölyä. Australialais-brittiläisen kirjailijan kanssa olisi mukava päästä juttelemaan hänen tulevista ideoistaan ja siitä, mistä hän on ammentanut edellisiin kirjoihinsa. Tuntemattomuus luo myös tietynlaista hohtoa Wyldiin. Voisiko hohto lisääntyä vielä, jos tietäisimme hänestä enemmän?
Keltaiseen kirjastoon liittyvä muisto: Paras muistoni Keltaiseen kirjastoon liittyen on ehdottomasti Syksyn keltaiset lehdet -lukukisa, jonka järjestin marraskuussa 2021. Kilpailu oli suurenmoinen menestys, enkä olisi koskaan voinut uskoa, että niin moni siihen ottaa osaa tai että saamme yhdessä luettua näin monta kirjaa. Minua jännitti julkaista kilpailun ohjeet, koska ajattelin vastaanoton olevan huonoa.
Sain itsekin haasteesta paljon. Vaikka esimerkiksi pisteiden kirjaaminen vei minulta haasteen aikana paljon aikaa, se oli sen arvoista. Sain jaettua lukukokemuksia Keltaisista kirjoista ihmisten kanssa. Lisäksi jaoimme ihanan paljon Keltaisia kirjavinkkejä puolin ja toisin.
Välillä näytti, että osallistujien lukufiilis alkoi laskea, mutta mitä vielä! Saimme luettua yhteensä 1390 Keltaisen kirjaston teosta. Haasteeseen osallistuneita Instagramin käyttäjiä oli 184. Tästä jäi niin hyvä muisto, että ehkä uskallan ehdottaa yhteisöllemme muitakin haasteita tai kisoja.