Keltainen kirjasto ei olisi mitään ilman lukijoitaan, ja haluammekin tuoda esiin lukijakunnan moninaisuutta ja innostuneisuutta. Esittelemme joka kuukausi Kuukauden lukijan, joka pääsee kertomaan lempikirjoistaan ja rakkaimmista Keltaiseen kirjastoon liittyvistä muistoistaan. Kesäkuun kuukauden lukijana on Kalenterikarjuna tunnettu somevaikuttaja, yrittäjä Mikko Toiviainen.
Nimi: Mikko Toiviainen / Kalenterikarju
Ikä: 29
Ammatti: yrittäjä
Olen viimeksi lukenut Keltaisesta kirjastosta Jenny Erpenbeckin Mennä, meni, mennyt -kirjan (suom. Jukka-Pekka Pajunen). En muista olenko aiemmin lukenut kaunokirjallista teosta Euroopan pakolaiskriisistä. Pidin kirjassa etenkin siitä, miten siinä kuvailtiin ihmisiä välitiloissaan: isoissa henkilökohtaisten murrosten pyörteissä ja uusissa tuntemattomissa tilanteissa. Erpenbeckin kirjallinen tyyli kuvailla tapahtumia ja viedä tarinaa eteenpäin on jotenkin kutkuttavan summittainen – kuin seuraisi vierestä elävää unta tai toisen ihmisen ajattelua.
Keltaisen kirjaston lukukokemuksista yksi huumaavimmista lienee Haruki Murakamin Kafka rannalla (suom. Juhani Lindholm), jonka luin helmikuussa 2016. Tutustuin Murakamiin verrattain myöhään. Ensikosketukseni japanilaismestarin tuotantoon olivat edellisenä vuonna luetut Maailmanloppu ja ihmemaa – sekä 1Q84-kirjat, joita joku kuvasi muistaakseni hauskasti termillä ”scifiä kaljuuntuville miehille”. Pidin kirjojen kielestä ja nyrjähtäneistä vaihtoehtotodellisuuksista, joihin sekoittui maagista realismia, seksiä ja popkulttuuriviitteitä. Vaikka edellä mainitut jättivätkin kutkuttavan tunteen, oli Kafka rannalla lopulta se teos, joka sai minut rakastumaan Murakamiin. En ihmettele laisinkaan, että kirja on saanut osakseen paljon kiitosta ja kerännyt liudan erilaisia tunnustuksia kuten World Fantasy Awardin (2006), Franz Kafka Prizen (2006) ja Tähtifantasia-palkinnon (2010). Tarina sisältää enemmän arvoituksia kuin vastauksia ja oman osansa soppaan iskevät viittaukset Franz Kafkaan, Sofokleen Oidipukseen ja Genjin tarinaan. Kirsikkana kakun päällä on Juhani Lindholmin tasokas suomennos englanninkielisestä laitoksesta, joka on hienosyinen ja kirkas. Murakami on parhaimmillaan pitkien kirjojen monisyisisissä ja mystisissä juonikudelmissa, joiden päälle lukija voi “heittäytyä kellumaan” ja antaa outouden virran viedä mukanaan.
Tämän vuoden toistaiseksi suurin lukunautinto on ollut Elizabeth Stroutin häkellyttävän hieno uutuusteos Kaikki on mahdollista (suom. Kristiina Rikman), jota lukiessa meinasi lähteä järki! Luin kirjan kylpyammeessa kynttilän valossa ja itkin, kuinka koskettavasti ja tarkkanäköisesti Strout onnistui kuvaamaan vaikeita tunteita, henkilöiden välistä vuorovaikutusta sekä ihmisyyden pieniä eri vivahteita.
Paras lukupaikka on ehdottomasti kesämökin syvän upottava riippukeinu tyynyllä ja viltillä, jonka uumenista voi haistaa pihakukat sekä kuulla koivujen huminan ja järven liplatuksen. Välillä voi torkahdella ja kurottaa nurmikolta kahvikuppia tai ottaa koiran viereen silitettäväksi. Toinen erinomaisen hyvä paikka on takkatulen äärellä elävän tulen rätinää kuunnellen.
Keltaisen kirjaston kirjailijoista haluaisin tavata Kazuo Ishiguron. Olen häkeltynyt, miten yksi henkilö voi kirjoittaa keskenään niin erilaisia kirjoja, joista jokaisen maailma on silti ehyt ja uskottava. Omat suosikkini ovat Pitkän päivän ilta ja Ole luonani aina (molemmat suom. Helene Bützow), mutta odotan jo suurella innolla syksyllä suomeksi julkaistavaa Surullinen pianisti -mammuttia. Se on ehdottomasti itselleni tämän vuoden odotetuin kirja.
Kaksi Keltaiseen kirjastoon liittyvää muistoa on ylitse muiden: ensimmäinen liittyy siihen, kun pääsin vierailemaan sarjan kustantajan Tammen tiloissa, josta löytyy kuin löytyykin huone, joka on omistettu Keltaisen kirjaston koko kokoelmalle. Oli ehdottomasti liikuttava hetki ja vavahduttava kokemus kirjasarjan pitkäaikaiselle fanille päästä näkemään komeus koko loistossaan. Toinen liittyy vuoden 2018 Helsingin Kirjamessuihin, joiden antikvaariselta puolelta onnistuin löytämään pitkään etsimäni Kazuo Ishiguron Yösoittoja-teoksen (suom. Helene Bützow). Liikutuksen hetki oli suuri, ja samalta reissulta löysin myös veljelleni lahjaksi kovakantisen Kafka rannalla -kirjan, joka ei ole sekään tullut vuosien varrella montaa kertaa vastaan.