Nimi: Antti Alanen
Ikä: 64
Ammatti: ohjelmistonsuunnittelija (KAVI)
Olen viimeksi lukenut Keltaisesta kirjastosta… Svetlana Aleksijevitšin teoksen Neuvostoihmisen loppu (Keltainen kirjasto 492, suom. Vappu Orlov) ja James Salterin Leikkiä ja ajanvietettä (Keltainen kirjasto 218, suom. Ilkka Malinen). Laidasta laitaan! Aleksijevitšiltä täytyy seuraavaksi lukea kaikki.
Tätä Keltaisen kirjaston kirjaa en unohda… James Joycen Odysseuksen (Keltainen kirjasto 60) luin koulupoikana Pentti Saarikosken suomentamana. Ostin myös alkuteoksen Penguinin pokkarina, ja luin sitä rinnakkain. En ymmärtänyt kaikkea, ja käsitin, ettei ole tarkoituskaan. Sukelsin sokkona kielimaailmaan. Rinnalla oli Joycen Odysseuksen opas, jossa selviteltiin yhteyksiä Homerokseen, ja luin myös Mannisen ja Saarikosken Odysseia-suomennokset. Muita varhaisia Keltaisen kirjaston elämyksiä olivat Solženitsynin Ensimmäinen piiri (Keltainen kirjasto 100, suom. Esa Adrian), jonka luin tuoreeltaan, Salingerin Sieppari ruispellossa (Keltainen kirjasto 33, suom. Pentti Saarikoski) ja Tanizakin Avain (Keltainen kirjasto 38, suom. Tuomas Anhava).
Paras lukupaikka on… juna.
Keltaisen kirjaston kirjailijoista haluaisin tavata… Svetlana Aleksijevitšin. Hän käsittelee aiheita, joita meidän suomalaisten on hyvä ymmärtää paljon enemmän.
Keltaiseen kirjastoon liittyvä muisto: Jarl Hellemannin esiintyminen Keltaisen kirjaston 55-vuotisseminaarissamme 12.9.2009. Hellemann kertoi, miten hänen ensimmäisiä tehtäviään Tammella vuonna 1945 oli julkaista Ernest Hemingwayn To Have and Have Not, jolle suomentaja Toini Aaltonen oli antanut nimeksi Toisilla on, toisilla ei. Warner Bros. lähestyi Tammea ja ilmoitti, että filmatisointi on tulossa heiltä ensi-iltaan nimellä Kirjava satama. Siitä tuli nimi kirjallekin, ja kansikuvaan Humphrey Bogart. Hellemann huomautti myös, että hänen elämänsä suurin virhe oli se, ettei Tammi sittenkin julkaissut Vankileirien saaristoa. Hellemannin tapaaminen teki minuun suuren vaikutuksen, ja luin pian hänen hienot muistelmateoksensa.