Nimi: Gabriella Asatouri
Ikä: 27
Ammatti: Korkeakouluopiskelija
Olen viimeksi lukenut Keltaisesta kirjastosta John Steinbeckin romaanin Routakuun aika (suom. Pirkko Talvio-Jaatinen). Kirja tempaisi minut heti mukaansa. Steinbeck kirjoittaa selväsanaisesti ja omaksi yllätyksekseni huumorilla. En osannut odottaa, että näinkin vakava teos voisi olla hauska. Kirja oli aikoinaan suosittu propagandateos, ja sen hallussapidosta saattoi saada jopa kuolemantuomion. Tarinassa pikkukaupungin asukkaat nujertavat valloittajansa muuttumalla niin vihamielisiksi ja kylmiksi, että natsit eivät henkisesti kestä elää vieraalla paikkakunnalla. Hyinen talvisää heijastelee ilmapiiriä; natsit alkavat kaipaamaan omien kotiensa lämpöä. Steinbeckiä kritisoitiin siitä, että hän kuvailee natseja liian inhimillisesti, mutta nimenomaan heidän inhimillisyydessänsä piilee heidän heikkoutensa.
Keltaisen kirjaston kirjailijoista en unohda… Toni Morrisonia. Olen lukenut muun muassa Morrisonin romaanin Koti (suom. Seppo Loponen). Tarinassa päähenkilöt Frank ja Cee eivät arvostaneet nuorena kotipaikkaansa. He halusivat lähteä sieltä nopeasti pois. Nyt aikuisina he palaavat synnyinseudulleen henkisesti ja fyysisesti rikkinäisinä. Ulkomaailman runnomana ja ruhjomana he ymmärtävät kodin todellisen merkityksen. Yhteisön tuella he tervehtyvät.
Morrisonin viesti kodin parantavasta voimasta on minusta tärkeä. Vieraat kielet ja kulttuurit ovat aina kiehtoneet minua, mutta sitä mukaa kun ikää on karttunut, koti on tullut minulle hyvin rakkaaksi. Onko mahdollista arvostaa molempia asioita samanaikaisesti? Keltainen kirjasto onnistuu mielestäni tässä erinomaisesti tarjoamalla maailmankirjallisuutta suomeksi. Siksi se on minusta hieno projekti.
Keltaisen kirjaston kirjailijoista haluaisin tavata… Opiskelen yliopistossa pääaineenani japania, joten olisi hauska tervehtiä Murakamia japaniksi ja jutella Raisa Porrasmaan, Juha Myllärin ja Antti Valkaman kanssa, jotka ovat kääntäneet Murakamia suoraan japanista suomeksi.
Keltaiseen kirjastoon liittyvä muisto: Kirjoittaessani tätä olen vielä kustannustoimittajaharjoittelijana Tammessa kotimaisen ja suomennetun kaunokirjallisuuden osastoilla. Harjoitteluni on päättymässä pian. Muistan, kuinka liki vuosi sitten kävelin jännittyneenä kahden kustannuspäällikön perässä kovin sokkeloiselta vaikuttavaa käytävää pitkin. Matkalla haastatteluhuoneeseen ohitimme lasiovet, joiden takaa näkyi jättimäinen hyllykkö. Se oli täynnä Keltaisen kirjaston kirjoja. Kysyin innoissani, että onko tässä kaikki (sen aikaiset) viisisataa ja neljä kirjaa.
Pääsin harjoittelussani tekemään kaikenlaista: oikoluin, kirjoitin markkinointitekstejä, osallistuin etäkokouksiin, toimitin jopa kirjan. Ehdin myös kirjoittaa yhden lausunnon Keltaisen kirjaston kokoelmaa varten. Lausuntoja tehdään kustannustoimittajalle, kun hän haluaa tietää enemmän kirjasta ja siitä, kannattaisiko kirja julkaista täällä Suomessa. Pyrin lausunnoissani kertomaan mahdollisimman ytimekkäästi kaiken oleellisen teoksesta.
Harjoitteluni on ollut opettavainen ja silmiä avartava kokemus. Olen kiitollinen ja odotan innolla tulevan vuoden julkaisuja.
Lue Garbriellan suosikeista täältä.