Syyskuun 2018 Kuukauden lukija
Kuukauden lukija on uusi tapa esitellä kaunokirjallisuuden lukijoita, eri ikäisiä ja monen tyyppisiä ihmisiä, ja sitä iloa, minkä kirjallisuus voi tarjota. Syyskuun kuukauden lukija on Elina Virva, joka toimi harjoittelijana Tammen kaunokirjallisuuden osastolla kuluneen kesän ajan. Kiitos Elinalle hyvästä työstä!
Nimi: Elina Virva
Ikä: 22
Ammatti: Opiskelija, kustannusharjoittelija
Olen parhaillaan lukemassa…
Kazuo Ishiguro: Pitkän päivän ilta (suom. Helene Bützow). Olen yrittänyt viime aikoina oppia äänikirjojen maailmaan, sillä olen utelias kokeilemaan uusia lukemisen muotoja, vaikka omin silmin ja omassa tahdissa sanojen oikealta paperilta hahmottaminen onkin aina tuntunut luontevimmalta tavalta. Kun kuitenkin huomasin, että myös Keltaisen kirjaston romaaneja löytyy äänikirjoina BookBeatista, päätin kuunnella muutaman klassikon työmatkoilla, tiskatessa, illalla unta odottaessa. Tällä hetkellä kuuntelussa on Pitkän päivän ilta, ja olen kokemuksesta erittäin iloisesti yllättynyt. Ishiguron romaanin perinteinen kerrontatekniikka, juonen verkkainen etenemistahti ja päähenkilön sielunmaailmaa luotaava teksti on muovaantunut helpon oloisesti miellyttäväksi kuuntelukokemukseksi. Englantilaisten aristokraattien ja heidän palveluskuntansa, erityisesti hovimestari Mr. Stevensin, kiehtovaan maailmaan pääsee pureutumaan yksityiskohtaisesti ja kaikessa rauhassa, kunnes vähä vähältä palvelijoiden kuulemat ja havaitsemat lauseenpätkät tai ilmeet kasvavat ikkunoiksi koko Euroopassa viime vuosisadan alkukymmeninä vallinneeseen tilanteeseen ja suurten, maailmaa järisyttäneiden tapahtumien arkisiin taustoihin.
Ernest Hemingway: Vanhus ja meri (suom. Tauno Tainio) Tämä suuri vaikka lyhykäinen teos on yksi fyysisistä muistoista, joita minulle harjoittelukesältäni Tammessa jää. Sain Tammen Keltaisen kirjaston kokoelmasta tämän aarteen omaan hyllyyni, ja tällä hetkellä se on minulla työmatkalukemisena. Klassikko on Hemingwayn tunnetuimpia teoksia, ja se kertoo kalastamisesta, merestä, ihmisestä ja luonnosta.
Tätä Keltaisen kirjaston kirjaa en unohda…
Italo Calvino: Paroni puussa (suom. Pentti Saarikoski) Odottamattomasta lukukokemuksesta kasvoi jotakin merkittävää, joka resonoi edelleen mielenmaisemassani. Lukiossa olin juuri ihastunut kirjoista kirjoittamiseen, kun äidinkielen opettajani kysyi, josko haluaisin osallistua Pikku-Finlandia-kirjallisuusesseekilpailuun. Kirjoittamis- ja kirjallisuusnörttinä suostuin kyselemättä kasvattamaan koulutyöurakkaani, enkä ikinä unohda tämän haasteen vastaanottamisesta seurannutta lukunautintoa. Kilpailuesseessä sai käsitellä haluamaansa tai haluamiaan romaaneja, ja valitsin Calvinon Paroni puussa -kirjan sen takia, että olin edeltävänä kesänä nauttinut keltareunaisen kovakantisen maailmasta niin syvästi, että halusin ennen kaikkea palata siihen. Voin vieläkin aistia päähenkilön ihoa polttaneen auringonpaahteen, tuntea jalkojeni alla puun, johon hän muutti asumaan, ja maistaa hänen puraisemiensa eksoottisten hedelmien aromit kielelläni. Painostavalta perheeltä (puuhun) pakeneminen, vapauden tavoittelu ja kaikkea erikoista ja uutta päin päätä pahkaa kiiruhtaminen loivat miljöön, joka vetosi pian lukiosta valmistuvaan, maailmalle janoavaan teiniin. Muistan verranneeni lopulta harmillisesti kesken jääneessä esseessäni Calvinon teosta johonkin toiseen romaaniin, josta minulla ei kuitenkaan enää ole minkäänlaista muistijälkeä – vain Paroni puussa kummittelee edelleen alitajunnassa ja toivoisi tulevansa jälleen uudelleen luetuksi.
Paras lukupaikka on…
Tämän kesän jälkeen suosikkilukupaikkojani on kiistatta kaksi. Ennen voittaja olisi ehdottomasti ollut lapsuudenkodin järvenranta, tarkemmin kesäauringon lämmittämä vanha laituri, jossa pitää vaihtaa lekotteluasentoa noin viiden minuutin välein tai oksankohdat tuntuvat jo pureutuvan luihin asti. Ei siis mikään mukavan nojatuolin pehmustettu syleilykokemus. Paikasta tekee täydellisen ympäristö ja äänimaisema: kun tajunnan taustalla liplattaa hiljalleen järvivesi, taivaanrannassa kimaltaa auringonsilta ja puunlatvoissa humisee tuuli, kirjaan kuin kirjaan on rentouttavaa uppoutua.
Haastaja on kuitenkin ilmestynyt: kesän aikana olen ihastunut Tammen kirjastossa lukemiseen. Vaikka tilat ovat Tammelle uudet, taiteen ja historiallisen kirjakokoelman muodostama ilmapiiri luo inspiroivan luku- ja työilmapiirin, josta en tahtoisi luopua elokuun tullen.
Keltaisen kirjaston kirjailijoista haluaisin tavata…
Italo Calvinon, jotta voisin kysyä mestarilta, miten luoda pelkin sanankääntein niin mukaansatempaava ja kouriintuntuva ympäristö kuin esimerkiksi teoksessaan Paroni puussa.
Jean-Paul Sartren, jotta voisin aikamatkata lukiolaistytön eksistentialismiviehätykseen ja väitellä olemisesta.
Ernest Hemingwayn, jotta voisin kertoa hänelle maailman nykyään luulevan, että hän antoi elämänohjeen write drunk, edit sober ja kuulla, mitä hänellä olisi sanoa erehdyksestä ja alkoholista.
Keltaiseen kirjastoon liittyvä muisto:
Kesäksi 2018 pääsin kuin ihmeen kaupalla Tammeen kaunokirjallisuuden kustannusharjoittelijaksi. Kustannusalalla työskentely on yksi vanhimmista unelmistani heti kirjailijan uran jälkeen, ja mahdollisuuden satuttua kohdalleni intoni ei ollut rajoitettavissa. Kesän työtehtävät ovat olleet monipuolisia ja mieluisia, ja olen päässyt niin kerryttämään uusia unohtumattomia lukukokemuksia kuin terävöittämään kielenhuoltokykyjäni. Yksi kaikkein rakkaimmista muistoistani kesältä on kuitenkin yllättävä työtehtävä, joka minulle langetettiin eräänä kiireisenä kesäkuun viikkona, jolloin en ehtinyt edes ajatella aloittavani urakkaa. Sain käydä läpi Tammen Keltaisen kirjaston kokoelman ja etsiä joukosta omistuskirjoitettuja tai muuten erikoislaatuisia kopioita keltaisista kirjoista.
Tämä toimeksianto perehdytti minut konkreettisella tasolla siihen laaturomaanien kultaiseen kirjoon, jota myös Keltaiseksi kirjastoksi kutsutaan. Nyt en malta odottaa niitä pieniä vapaahetkiä, jolloin ehdin sukeltaa jonkun uuden keltareunaisen maailmaan ja inspiroitua taas kerran kielen taitavuudesta ja miljöön käsin kosketeltavasta täyteläisyydestä.
Idolisoimani mestarin, Italo Calvinon, omistuskirjoittama kappale Paroni puussa -lukunautintoa löytyi Tammen Keltaisen kirjaston kokoelmasta.
Tutustu Elinan suosikkeihin tässä.