Nimi: Antti Toponen
Ikä: 33
Ammatti: Lakimies, yksi Digitalisaatio – Murroksen koko kuva -kirjan kirjoittajista
Viimeksi olen lukenut Keltaisesta kirjastosta uudelleen José Saramagon Baltasarin ja Blimundan (suom. Pirjo Suomalainen Pedrosa). Olen viimeiset kaksi vuotta matkustanut kesäisin Portugaliin päästäkseni nauttimaan Saramagosta autenttisessa ympäristössä. Tänä vuonna matkaan kuului käynti Mafrassa, jossa sijaitsevan luostarin rakentaminen on yksi taustajuonne Baltasarissa ja Blimundassa. Seuraavaksi vuorossa on Édouard Louisin Ei enää Eddy (suom. Lotta Toivanen). Olen lukenut Louisin kirjat jo englanniksi käännettyinä ja odotan innolla myös suomennokseen perehtymistä.
Unohtumattomimpia Keltaisen kirjaston kirjoja ovat itselleni olleet Saramagon Toinen minä (suom. Erkki Kirjalainen) ja Don DeLillon Cosmopolis (suom. Helene Bützow). Nämä siitä syystä, että kyseiset kirjat olivat ensikosketukseni kyseisiin kirjailijoihin, joiden tyylit tekivät minuun erittäin vahvan vaikutuksen. Erityisesti Saramagon täysin ainutlaatuinen kieli ja hänen tekstiensä huumori tekivät minuun lähtemättömän vaikutuksen ensilukemalta. Saramagon vaikutus ei ole useammankaan lukukerran jälkeen heikentynyt, vaan palaan hänen teoksiinsa aina uudestaan ja uudestaan. Saramagon jäljittelemätön ironinen tyyli on todellinen osoitus sanojen voimasta.
Paras lukupaikka on kesämökin terassilla aurinkotuolilla laineiden lyödessä rantaan.
Aikaisimpia ja samalla vahvimpia Keltaiseen kirjastoon liittyviä muistojani ovat mummin kirjastosta löytyneet Steinbeckin ja Hemingwayn kirjat, joita lueskelin lapsuuden juhlapyhinä.
Keltaisen kirjaston kirjailijoista haluaisin tavata Don DeLillon, jota pidän yhtenä suurimmista elossa olevista kirjailijoista. Hänen kanssaan olisi lisäksi erittäin mielenkiintoista päästä keskustelemaan tulevaisuudesta.
Olen itse ollut mukana kirjoittamassa keväällä ilmestynyttä kirjaa Digitalisaatio – Murroksen koko kuva, jossa pohdimme digitalisaation vaikutuksia yhteiskuntaan ja ihmisiin. Digitalisaatio näkyy myös suhteessamme kirjallisuuteen ja tarinoihin: fyysisten kirjojen sijaan koemme kirjallisuuden yhä useammin esimerkiksi äänikirjojen kautta. Näin saadut kokemukset ovat kuitenkin täysin erilaisia kuin luetun tekstin kautta tuleva kokemus tekstistä ja sen sanomasta. Lisäksi tulevaisuudesta voidaan helposti ajatella, että esimerkiksi virtuaalitodellisuuden ja lisätyn todellisuuden applikaatioiden kehittyessä yhä immersiivimmiksi, yhä useamman ihmisen kosketus tarinoihin tapahtuu nimenomaan tätä kautta ja fyysiset kirjat sekä luettu teksti jäävät entistä pienempään rooliin. Tämä olisi luonnollisesti suuri vääryys, sillä nimenomaan luettu teksti mahdollistaa poikkeuksellisella tavalla kielen eri hienouksista nauttimisen, tekstissä esitettyihin ideoihin palaamisen ja uusien ajatusten kehittelyn.