Tammikuun 2021 kuukauden lukija

Chocochili-blogin Elina Innanen tunnetaan vegaanisen ruoanlaiton edelläkävijänä. Hän on kirjoittanut useita keittokirjoja, joista tuorein on yhdessä Suvi Auvisen kanssa tehty Lapsiperheen vegaanikeittokirja (Kosmos). Kirja on erityisen ajankohtainen nyt tammikuussa järjestettävän Vegaanihaasteen takia.

Nimi: Elina Innanen
Ikä: 34
Ammatti: Yrittäjä, ruokabloggaaja ja keittokirjailija

Olen viimeksi lukenut Keltaisesta kirjastosta…

Viimeksi luin Evie Wyldin Me olemme susia (suom. Aleksi Milonoff), joka oli yksi vaikuttavimmista kirjoista, joita olen tänä vuonna lukenut. Wyld onnistui kuvaamaan kirjassaan hyytävällä tavalla sitä, miten normalisoitua naisiin kohdistuva väkivalta yhteiskunnassamme on. Kirja on painostava ja ahdistava ja silti samalla koukuttava. Kirja toi osittain mieleen myös Sara Stridsbergin Rakkauden Antarktiksen (suom. Outi Menna), josta pidin myös kovasti.

Olen parhaillaan lukemassa…

Kahta eri Keltaisen kirjaston kirjaa. Otin joululomalle työn alle Hanya Yanagiharan Pienen elämän (suom. Arto Schroderus) ja Sara Stridsbergin Niin raskas on rakkaus -kirjan (suom. Outi Menna). Odotan kummankin lukemista paljon. Moni on suositellut Pientä elämää minulle ja Stridsbergin Rakkauden Antarktis oli niin hyvä, että haluan lukea kirjailijan kaikki muutkin kirjat.

Tätä Keltaisen kirjaston kirjaa en unohda…

Italo Calvinon satumainen Näkymättömät kaupungit (suom. Jorma Kapari), jonka sivuilla pääsee liikkumaan maagisiin paikkoihin. Olen tallentanut kirjasta tämän upean lainauksen, jota mietin usein: “Elävien helvetti ei ole jotain sellaista mikä on tulossa; jos helvetti on olemassa, se on jo täällä, helvetti jota elämme päivästä päivään ja jonka muodostamme eläessämme yhdessä. On kaksi tapaa olla kärsimättä siitä. Ensimmäinen on monille helppo: hyväksyä helvetti ja tulla osaksi siitä eikä enää nähdä sitä. Toinen on vaikea ja vaatii jatkuvaa tarkkaavaisuutta ja oppimista: on etsittävä ja tunnistettava kuka ja mikä helvetissä ei ole helvettiä, on sallittava sen säilyä ja annettava sille tilaa.”

Paras lukupaikka on…

rakas nojatuolini! Ostin taannoin vanhan nojatuolin käytettynä muutamalla kympillä ja verhoilutin sen uudelleen täydelliseksi. Näen itseni lukemassa kirjoja tuossa samassa nojatuolissa vielä eläkkeelläkin. Lukemiseen keskittyminen on helpompaa, kun sille on kotona varattu rauhallinen paikka.

Keltaiseen kirjastoon liittyvä muisto:

Lapsuudessani äidin kirjahylly oli pullollaan Keltaisen kirjaston kirjoja. Rivissä olevista keltaisista kirjoista on jäänyt hyvin selvä visuaalinen muisto. Meillä luettiin kotona paljon kun olin pieni, mutta Keltaisen kirjaston kirjoja ja vanhempia klassikoita olen alkanut arvostaa vasta aikuisiällä.

Lue Elinan suosikeista täältä.