Nimi: Henriika Tulivirta
Ikä: 30
Ammatti: erikoiskirjastovirkailija
Olen viimeksi lukenut Keltaisesta kirjastosta Peter Høegin kirjoittaman teoksen Norsunhoitajien lapset (suom. Pirkko Talvio-Jaatinen). Pidin siitä valtavan paljon! Tarina tempaisi minut välittömästi mukaansa, enkä olisi millään malttanut laskea kirjaa käsistäni. Harva teos onnistuu samaan aikaan olemaan syvällinen, vaikuttava ja hauska, mutta Norsunhoitajien lapset oli tätä kaikkea. Seuraavaksi ajattelin lukea Elizabeth Stroutin kirjoittaman Olive Kitteridgen, josta olen kuullut paljon kehuja.
Tätä Keltaisen kirjaston kirjaa en unohda…
Luin teini-ikäisenä Kurt Vonnegutin kirjan Teurastamo 5 (suom. Juhani Jaskari), ja Aldous Huxleyn tieteisromaanin Uljas uusi maailma (suom. I. H. Orras). Teokset ovat keskenään hyvin erilaisia, mutta kumpikin teki minuun lähtemättömän vaikutuksen – kenties luin nuo kirjat juuri oikealla hetkellä elämässäni. Huxleyn teos on varsin ajaton: sen ilmestymisestä on jo lähes 90 vuotta, mutta tarina ei tunnu vanhentuneen. Kirjan yhteiskunnassa kaikki on hyvin tarkkaan suunniteltua, ja ihmiset elävät varsin tyytyväisinä ohjattua elämäänsä. Jos jonkinlaista tyytymättömyyttä ilmeneekin, palauttaa soma-niminen huume nopeasti tasapainon ja tarjoaa välitöntä mielihyvää. ”Soma” on muuten sanana varsin lähellä sanaa ”some”…
Paras lukupaikka on sohvalla viltin alla, tai omassa sängyssä. Olen hionut huippuunsa yhdellä kädellä lukemisen taidon – toisella kädellä rapsutan koiraa, joka hakeutuu kylkeeni aina, kun otan kirjan käteen. Nautin kyllä lukemisesta missä tahansa: linja-autossa, puistossa, hammaslääkärin odotushuoneessa… Kun tartun kirjaan, uppoudun sen maailmaan niin voimakkaasti, että ympäröivä maailma katoaa täysin. Luen siis mielelläni missä tahansa, milloin tahansa!
Ovatko Keltaisen kirjaston teokset kirjastoasiakkaiden suosiossa?
Keltaisen kirjaston kirjoilla on yleisesti ottaen erittäin hyvä maine! Ne ovat laadukkaita teoksia, jotka herättävät ilmestyessään lähes poikkeuksetta huomiota. Tämä näkyy toki myös kirjaston asiakkaiden lainauskäytöksessä: Austerin, Ishiguron, Morrisonin, ja muiden Keltaisen kirjaston kirjailijoiden teokset menevät oman kokemukseni perusteella oikein hyvin lainaan. Esimerkiksi jo mainitsemaani Elizabeth Stroutin teokseen Olive Kitteridge on tällä hetkellä reilusti yli tuhat varausta – kirja siis selvästi kiinnostaa! Herttoniemen kirjasto muutti tänä keväänä uusiin tiloihin, ja latasin maaliskuun alussa Instagramiin kuvan siitä hetkestä, kun ensimmäiset kirjat oli saatu purettua laatikoista hyllyihin. Sain ystävältäni välittömästi kommentin: ”Ihanan keltaista!”. Hetken kuluttua hän vielä tarkensi: ”Viittasin siis Keltaiseen kirjastoon. Se on aina hyvän hyllyn merkki, kun on keltaisia kirjoja!”
Mitä Keltaisen kirjaston teosta suosittelisit nuorelle lukijalle?
Suosittelen lämpimästi esimerkiksi Peter Høegin Norsunhoitajien lapset -kirjaa, jota jo kehuinkin. Se on loistava kirja, jossa lisäksi päähenkilöt ovat itsekin nuoria. Kirja on jännittävä, hauska ja viihdyttävä, ja soljuu sujuvan vauhdikkaasti eteenpäin. Jos Norsunhoitajien lapset ei kuitenkaan tunnu omalta, kannattaa ehdottomasti kokeilla jotain toista Keltaisen kirjaston teosta. Yli viidensadan kirjan joukkoon mahtuu niin monenlaisia teoksia, että jokainen löytää varmasti mielekästä luettavaa!