Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuudesta 33 vuotta

Tuhoisasta Tšernobylin ydinonnettomuudesta tuli juuri kuluneeksi 33 vuotta. Nobelin kirjallisuuspalkinnon saanut Svetlana Aleksijevitš kartoittaa onnettomuuden syitä ja seurauksia syvästi inhimillisessä teoksessaan Tšernobylista nousee rukous (suom. Marja-Leena Jaakkola). Tammen tapahtumatuottaja Sami Ravattinen vieraili onnettomuuspaikalla teoksen luettuaan.

”Kylänraitti… Ei ainoatakaan ihmistä… Alkuaikoina taloissa vielä paloi valot, mutta sitten sähköt katkaistiin. Ajamme autolla – koulun ovesta ryntää villisika meitä vastaan. Tai kettu. Kodeissa, kouluissa, kerhohuoneissa on eläimiä.”

”Vyöhyke vetää puoleensa… Kuin magneetti, sanon minä. Voi veljet ja siskot! Se, joka on siellä käynyt, tuntee jatkuvasti vetoa sinne…”
”Kylätiet. Pöly, Ymmärsin jo, ettei pöly ollut tavallista. Se oli radioaktiivista pölyä. Suojasin filmikamerani, ettei se vain pölyttyisi, optiikkahan on aina optiikkaa. Oli rutikuiva toukokuu. Tiedä häntä, kuinka paljon itse nielimme pölyä. Viikon kuluttua imusolmukkeet tulehtuivat.”
”Kaupat oli ryöstetty, ristikot revitty ikkunoista, lattialla oli jauhoja, sokeria ja rikki poljettuja konvehteja…  Säilykepurkkeja oli rikottu… Kylä oli evakuoitu, mutta viiden, kymmenen kilometrin päässä sijaitsevassa kylässä asuttiin edelleen.”

Kuvat: Sami Ravattinen
Teksti: Svetlana Aleksijevitš: Tšernobylista nousee rukous